Page 8 - digikirja

lisäksi – värjäystekniikasta riippuen – kuituihin imeytyneitä väriaineita
tai kuitujen pinnalla olevia erillisiä pigmenttejä. Jos tekstiili on valkoinen,
siitä on ”poistettu” luonnonväriä valkaisemalla, joka sekin on kemiallinen
prosessi.
Konservaattori huomioi myös kankaiden yksilölliset fyysiset ominai-
suudet. Kirkkotekstiilin päällisen sidos voi olla käsinkudottua pomsia,
KONSERVAATTORIN kun taas vuori teollisvalmis-
teista toimikasta. Koristeiden
TYÖ ja tekstiilin rakenteiden tu-
kena saattaa olla vielä näistä
poikkeavaa tukikangasta, jossa
on mukana myös liima-ainei-
ta. Tekstiili on voitu ommella
käsin, koneella tai osin sekä
ekstiilikonservaattori on asiantuntija, joka voi auttaa seura- että. Saumarakenne voi olla
kuntia säilyttämään arvokkaat tekstiilit pitkäikäisinä ja käyt- herkästi purkautuva tai luja ja
tökelpoisina. Tämän tavoitteen saavuttamisessa konservaatto- kestävä. Kuitumateriaalien li-
Tria auttavat säilyttämisen kolme tärkeää osaamisaluetta: tiede, TEKSTIILIKONSERVOINNISSA LANGAN RAKENNE JA KUI- säksi nämä kaikki kankaiden
kulttuurihistorian arvostaminen ja tuntemus sekä hyvät kädentaidot. TUMATERIAALI TUNNISTETAAN MIKROSKOOPILLA.

Hajoaminen on väistämätöntä kaikille materiaaleille, mutta erityisen ja tekstiilin rakenteeseen liittyvät asiat vaikuttavat merkittävässä määrin
herkkiä vaurioitumaan ovat orgaaniset materiaalit, joita tekstiilit ovat. valmiin tekstiilin ominaisuuksiin, sen kestämiseen käytössä ja sen hoi-
Konservaattorin työ on hidastaa tätä hajoamisprosessia mahdollisimman dettavuuteen.
pitkään vaikuttamalla eri tekijöihin. Työ voi olla sekä suoraan esineeseen Konservointi alkaa tekstiilin materiaalien ja rakenteiden selvittämises-
kohdistuvaa, kuten puhdistamista ja tukemista, että ympäristöön kohdis- tä. Myös tekstiilin ikä ja mahdolliset vauriot otetaan huomioon. Tehdyn
tuvaa, eli sellaisten vakaiden ym- tutkimuksen perusteella voidaan suunnitella tekstiilille hoitomenetelmä
päristöjen luomista, jotka suojaa- eli laatia konservointisuunnitelma. Tutkimuksessa voidaan käyttää apu-
vat tekstiilejä vaurioitumiselta. na monia tieteellisiä menetelmiä. Käytännössä tekstiilikonservoinnin
Tekstiilit muodostuvat tietysti tärkeimmät tutkimukset ovat kokemukseen pohjautuvan silmämääräi-
kankaista, mutta tekstiilikonser- sen kunnon arvioinnin lisäksi tekstiilin pinnan rakenteiden tutkimus ja
vaattori näkee heti esimerkiksi kuitujen tunnistaminen. Apuna käytetään suurentavia katselulaitteita eli
messukasukan päällisessä villa- mikroskooppia ja suurennuslaseja. Usein tekstiilin tilasta saadaan tärkeää
kuituja, koristeissa silkkikuituja tietoa myös määrittämällä materiaalin happamuus pH-mittauksella.
ja vuorissa puuvillakuituja, joilla Tarpeen mukaan alalla on olemassa valmiudet vaativiin materiaalitutki-
kaikilla on omat erityiset ominai- muksiin, joista yhtenä esimerkkinä voisi mainita väriaineiden tai synteet-
suutensa. Tekstiileissä on usein tisten materiaalien polymeerin tunnistamisen FTIR (Fourier Transform
värejä, jolloin materiaalien kemi- InfraRed) -analyysin avulla. Tällaisia analyyseja ei kuitenkaan tarvita
TEKSTIILIN VUORIN PURKAMISTA STOLAN KAULUK-
SEN VUORIN UUSIMISTA VARTEN. alliseen koostumukseen kuuluu tavallisessa käytännön työssä eikä pienissä konservointilaboratorioissa
8 | | 9